Useilla keskustelupalstoilla on nyt pari päivää vaahdottu Wikileaksin paljastuksista. Wikileaksin tietojen mukaan Yhdysvaltojen joukot ovat syyllistyneet siviilien tappamiseen Afganistanissa ja joidenkin tahojen mukaan Wikileaksin toiminta on maanpetturuutta. Keskustelu aiheesta on käynyt kuumana, joten päätin kantaa oman korteni kekoon.

Mietitäänpä mitä vaikutuksia Wikileaksin paljastuksilla on Yhdysvaltoihin. Ensinnäkin se todistaa kotimaan kansalaisille sen, että Yhdysvallat ei ole taistelemassa täysin puhtain keinoin. Epäonninen sota ja omien suorittamat (ja peitellyt) sotarikokset eivät ainakaan hiljennä tai vähennä sodan vastustajien lukumäärää. My Lain verilöyly Vietnamin sodan aikana olkoon tästä vain yksi esimerkki. Samalla paljastukset hankaloittavat Yhdysvaltojen mahdollisuuksia saada mukaansa muiden maiden joukkoja.

 

Toisaalta, onko totuuden puhuminen rikos? Onko rikoksien paljastaja vastuussa jostakin toisesta rikoksesta? Joissakin asioissa kyllä, mutta... Jatketaanpa miettimistä. YK:n ihmisoikeusjulistuksen 19. artikla sanoo: ”Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta. ”

Alleviivaus on omasta näppäimistöstäni. Oman tulkintani mukaan YK:n ihmisoikeusjulistus sanoo yksiselitteisesti, että Wikileaksin toiminta on hyväksyttävää. En käytä sanaa ”laillista”, sillä kyseinen julistus ei ole lain kanssa samalla tasolla. Julistusta voitaneen kuitenkin pitää yhtenä demokratian kulmakivistä, joten onko sitä rikkova valtio edes demokraattinen?

Seuraava ongelma on sodan merkitys. Voidaanko sodan varjolla suorittaa tekoja, jotka taistelevat moraalia vastaan: voidaanko siviilejä surmata suurissa määrin ja voidaanko kansainvälistä mediaa saada tanssimaan omien valheiden ja toiveiden mukaan?

Niin, rikollinen sota kaiken kaikkiaan. Yhdysvallat syytti Afganistanin hallitusta Osama Bin Ladenin suojelusta syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen ja hyökkäsi tällä verukkeella maahan. Pari asiaa vain unohtui. Taleban-hallitus oli valmis luovuttamaan Osaman kolmanteen maahan. Toisekseen Yhdysvalloissa majaili tällöin muun muassa Luis Posada Carrilesin Venezuelan ja Kuuban pyynnöistä huolimatta. Samoin muun muassa Orlando Bosch vapautettiin melko erikoisin perustein syytteistään.

 

Mietitäänpä tilannetta. Sinuun kohdistuu isku ja haluat kostaa tämän. Sinulle ei käy toisen osapuolen ehdottama humaani vaihtoehto, vaan julistat sodan. Samaan aikaan sinulta pyydetään vastaaviin tekoihin syyllistyneitä tilille, mutta vastaat kieltävästi. Sodasta seuraa tuhansien ihmisten kuolema, vuosikymmenen jatkunut maan hävitys ja muuta mukavaa. Päälle vielä median ohjailua, niin mitenkä oli sen demokratian kanssa?

Toisaalta tuntuu melko naiivilta luottaa vain johonkin ”mielipiteen vapauteen” silloin, kun se asettaa ihmisiä alttiiksi vaaralle. Vaikka käytäntö kuuluisikin osaksi jotakin ylevää ajatusmallia, niin voidaanko viholliselle antaa sodassa noinkin paljon etua? Onko joskus parempi vain olla noudattamatta joitakin ”standardeja” vai aiheuttaa niiden orjallisella seuraamisella suunnattomia vaikeuksia?