Taas vaihteeksi piti oikein katsastaa kartasta missä sitä tulikaan asuttua. Kartta näytti vielä sitä samaa Suomea, vaikka meininki viittaisikin lähemmäs Pohjois-Koreaa. Eilen silmiini osui uutinen siitä, miten ylinopeudesta kärynnyttä Kokoomuksen kansanedustajaa Petri Saloa syytettiin lahjonnasta. Tänään sitten selvisi se, että kyseessä oli ehdotus käydä vetäisemässä kahvit Salon piikkiin.

Niin, aikuinen mies ehdottaa kahvikupillista. Paljonkohan maantiellä kärähtänyt kuski kustantaisi kahveistaan lähimmällä huoltoasemalla? Euron? Kaksi? Kyllä on poliisilla asiat huonosti jos hänen rehellisyytensä asetetaan kyseenalaiseksi parin euron kahvin takia. Vaikka poliisit eivät olekaan palkkatilastojen kärjessä, niin joku roti tähän pitäisi tosiaan saada.

Toki lakihan kuuluu ”Joka virkamiehelle lupaa, tarjoaa tai antaa hänen toiminnastaan palvelussuhteessa hänelle tai toiselle tarkoitetun lahjan tai muun edun, jolla vaikutetaan tai pyritään vaikuttamaan taikka joka on omiaan vaikuttamaan virkamiehen toimintaan palvelussuhteessa, on tuomittava lahjuksen antamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. ”

 

Onko tuo muutaman kolikon kahvi tosiaan sellainen lahja tai etu, jonka voidaan katsoa vaikuttavan palvelusuhteeseen? Jos poliisi on mahdollista lahjoa (ainakin syyttäjän mukaan) näin halvalla, niin mikä sitten on se absoluuttinen alaraja? Voisinko minä esimerkiksi täyttää siideripullon vedellä ja poliisien pysäyttäessä ilmoittaa heidän voivan pitää kyseisen pullon pantteineen? Lopulta kuitenkin kahden euron kahvi on 0,13% poliisin 1500€:n palkasta ja 20 sentin panttikin on 0,013%. Melko pieni ero prosentuaalisesti jos minulta kysytään.

Jos minulta kysyttäisiin näiden tietojen perusteella tulkintaa asiasta, niin tilanne menisi jotenkin näin: Salo porhaltaa kiireisenä paikasta toiseen ja täräyttää vähän liikaa tutkaan. Poliisiauton takapenkki ei varmasti ole mukavin paikka viettää aikaa, joten Salo ehdottaa vaihtoehdoksi vaikkapa kahvitaukoa läheisellä huoltoasemalla. Poliisi kirjaa ehdotuksen selostukseensa ja syyttäjä huomaa mahdollisuuden muuhunkin kuin vain ylinopeuteen.

Lopputulos oikeudessa mennee jotenkin näin: Salo todetaan syyttömäksi käräjillä, syyttäjä valittaa hoviin, hovissa tulos pysyy samana, korkeimpaan ei saada valituslupaa ja valtio on taas vaihteeksi tuhlannut rahaa, aikaa ja resursseja. Kovinkaan monessa maassa ei yhden, todennäköisesti juomatta jääneen, kahvikupin hinta ole tällä tasolla.

Tulipa kuultua aiheesta jo vitsailuakin. Eräs tuttavani heitti puolitosissaan, että poliisi oli varmuudella mies. Jos kyseessä olisi ollut naispoliisi, tutkittaisiin kahvittelupyyntöä lahjonnan sijaan seksuaalisena häirintänä.