Satuin eräillä foorumeilla törmäämään ongelmapelaamiseen ja pelaamisesta koituneisiin ongelmiin. Koska keskustelun pohjalta ilmeni kolikkopelien ongelmallisuus, päätin kaivaa esiin RAY:n vuosikertomuksen. Mitäpä mukavaa tuosta eläkeläismummojen parhaimmasta kaverista ja pahimmasta vihollisesta sitten löytyikään?

 

Heti alkuun huomio kiinnittyi korttimaksamista puolustelevaan kohtaan ”Korttimaksaminen tarjoaa enemmän mahdollisuuksia pelaamisen kontrollointiin kuin kolikkomaksaminen, esimerkiksi ikärajan tarkistamisen ja vuorokausikohtaisen saldorajan”. Niin, kuulostaa melko jalolta. Tässä kuitenkin on unohtunut yksi erittäin suuri epäkohta: tämä uudistus antaa entistä paremman mahdollisuuden pelata kerralla enemmän.

 

Mietitäänpä asiaa. Kymmenen euron pelaaminen ei euron panoksella kestä montaakaan minuuttia. Kun sinulla ei ole kiinteää rahaa käytössä, saattaa menetetty rahamäärä hämärtyä tyystin. Sinultahan katoaa vain jotain sellaista, joka on ”jossakin muodossa” tililläsi. Pystyt seisomaan kauemmin sen tutun ja turvallisen automaatin vieressä, sinun ei tarvitse käydä vaihtamassa setelejä kolikoiksi eikä ravata automaatilla nostamassa lisää. Voit vain pelata.

 

Toki, ongelmapelaaja pystyy asettamaan itselleen rajat. Ensin vain täytyisi saada ongelmapelaaja tunnistamaan ongelmansa. Tämä ei todellakaan ole helppo homma ja yleensä herätys tapahtuu liian myöhään. Kaiken kukkuraksi naurettavinta asiassa on se, että jopa kokonaan estetty korttipelaaminen tarkoittaa vain sitä, että ongelmapelaaja ”joutuu” käyttämään käteistä. Vähän sama asia kuin piratismiin syyllistyneen nettiyhteyden nopeus tiputettaisiin 10 megasta kahdeksaan megaan tai seksuaalirikoksesta tuomitulle ei enää myytäisi kondomeja; voitaisiin jatkaa samoilla linjoilla kuin ennenkin.

 

Jos ongelmapelaamista haluttaisiin suitsia, ei maksutapoja todellakaan lisättäisi. Lisäämällä maksutapoja saadaan vain aikaan ilmiö, jossa satunnaistenkin pelaajien määrä nousee ja ongelmapelaajat pystyvät pelaamaan vieläkin enemmän. Toimivampi ratkaisu olisi rajoittaa pelaamista poistamalla maksutapoja. Jos esimerkiksi euro olisi isoin koneen hyväksymä valuttaa ja 50 senttiä suurin panos, hidastuisi pelaaminen entisestään. Samalla voittojen houkutus pienenisi, sillä 25 euron jackpot ei ole yhtä tavoiteltava asia kuin 50 euron.

 

Entä miksi pelaaminen sitten kiinnostaa ja koukuttaa ihmisiä? Oma keittiöpsykologiaan perustuva väitteeni on, että pelaamisessa jännitys ja mahdollisuus voittoon ovat kiinnostavia. Lopulta jännityksestä tulee normaalitila, johon pitää palata uudestaan ja uudestaan. Jos tämä väittämä pitää paikkansa, niin juuri esittämäni vaihtoehto panoksien ja käypien kolikoiden rajoittamisesta voisi hyvinkin toimia turvavyöperiaatteella: ei estä kolaria, mutta vähentää vahinkoja.

 

Mielenkiintoisin määritelmä peliautomaateista on muuten ”tyhmien lisävero”. Sinällään loistava väittämä ja osittain tottakin.

 

http://www.ray.fi/raytietoa/medianurkka/pdf_vuosikertomukset/vuosi09.pdf