Jo pidempään olen miettinyt joitakin historian ristiriitaisuuksia, Pasilasta tutun Pekka routalemmen sanontaa mukaillen ”jänniä” tapahtumia ja vastaavia. Päätinpä sitten tiistaina 10.8 aloittaa operaation, mutta aiheen laajentuessa ja muiden asioiden painaessa päälle projekti hieman viivästyi. Lopputuloksena oli useamman pienen ”tarinan” potpurri, jonka punainen lanka lienee kateissa. Toivottavasti lukijoilla ainakin riittää hupia.

 

• Stalin, tai Joe-Setä amerikkalaisittain, oli varmasti yksi viime vuosisadan ensimmäisen puoliskon mielenkiintoisimmista henkilöistä. Hänen enemmän tai vähemmän keinotekoisesti luoma nälänhätä Ukrainaan (Holodomor) oli jo julma teko, mutta entäpä gulaggien täyttäminen ”vähän jokaisella”? Kansalaisilla olisi ollut hyvät syynsä vihata isä aurinkoista. Noh, eipä hallitsevalla eliitilläkään mennyt kauheasti paremmin puhdistusten laajuutta tutkaillessa. Tosin armeijassa saattoi olla muutama tyytyväinenkin kaveri. Vai miten esimerkiksi vuonna 1917 vallankumouksen pyörteissä yhdessä illassa vääpelistä 1. neuvostoratsuväkiarmeijan komentajaksi noussut Semjon Budjonny. Tämä lähes varusmiehen koulutuksella varustettu juoppo (kuten Geoffrey Regan asian ilmaisee) nousi sitten aina Marsalkaksi asti. Noh, kaikesta mukavasta ja ei niin mukavasta huolimatta gruusialainen Stalin äänestettiin vähän aikaa takaperin suurimpien venäläisten joukkoon. Melko ironista, että yksi suurimmista venäläisistä ei ollut alkujaankaan venäläinen ja että hänen diktatoriset metodinsa olivat… Noh, omalaatuisia.

 

• Itävallan omapoika ja Stalin kilpatoveri Adolf Hitler ei hänkään jäänyt pekkaa pahemmaksi. Nuoruudessakaan hän oli omasta mielestään lahjakas maalari, mutta akatemioihin häntä ei vain jostain syystä huolittu. Tästä kimpaantuneena Aatu päätti ottaa mukaa suureen sotaan, luonnollisesti ei isänmaansa riveissä. Muuan englantilaissotilas (oletettavasti Henry Tandey) olisi voinut surmata tämän tulevan Führerin, mutta päätti laskea aseensa ja kävellä pois. Melko kovan hinnan hänkin maksoi siitä, että sai pitää omatuntonsa puhtaana parikymmentä vuotta. Kun Aatu sitten selvisi sodasta (toisin kuin hänen Übermenscheillä varustettu maansa), päätti hän lähteä politiikkaan. Vuosien ajan suurimpana saavutuksena oli täysin päin mäntyä mennyt ”vallankaappausyritys”. Lopulta Hitler pääsikin valtaan ja jopa suurimmalle pallille, mutta mitä vielä. Hänpä sai aikaan kahden rintaman sodan, jossa käytännössä kaikki meni vituiksi. Saksaa ei lopulta kuritettu vain taloudellisesti, vaan Hitlerin leiritykset, siviileihin kohdistunut väkivalta ja muut ei-niin-humaanit teot pitävät huolen siitä, että vielä yli puolivuosisataa sodan jälkeen saksalaiset ovat pahoillaan tämän itävaltalaisen touhuista.

 

• Salajuonia ja –murhia punoessa on hyvä pitää mielessään yksi periaate: historiankirjoihin nimesi voi jäädä roikkumaan aivan miten päin tahansa, riippuen lopputuloksesta. Ei Gavrilo Princip uskonut käynnistävänsä ensimmäistä maailmansotaa, mutta niin vain noista surullisista luodeista alkoi tapahtumaketju, joka johti sotaan. Toki todelliset syyt löytyvät muualta, mutta pitihän syntipukki saada. Sen sijaan suomalaisille ehkä tutumpi Eugen Schauman sai vähän toisenlaisen tuomion. Hänen haudallaan on suuri muistomerkki, hänet äänestettiin vuonna 2004 34. suurimmaksi suomalaiseksi ja hän oli enemmän tai vähemmän sankarin roolissa useassa elokuvassa, näytelmässä ja romaanissa. Ei huonosti, kyseessä oli kuitenkin hallitsijan murhaaja. Monessa muussa maassa hänet olisi tuomittu vielä tänäkin päivänä terroristina, hulluna tai maanpetturina. Adolf Opálka, Josef Valcik, Jan Kubis ja Jozev Gabcik eivät sitten olleetkaan aivan yhtä onnellisia. He niittasivat Reinhard ”Prahan teurastaja” Heydrichin hengiltä, mutta natsitpa eivät rakentaneet hautamonumentteja. He tuhosivat Lidicen kylän, tappoivat jokaisen yli 16-vuotiaan miehen ja lähettivät loput keskitysleireille. Toki asiaankuuluvasti kostotoimina aloitettiin myös Operaatio Reinhard, jonka seurauksena pystytettiin Treblinkan, Sobiborin ja Belzecin keskitysleirit. Niin, salamurhilla saattaa olla melko odottamattomia seurauksia. Miettikääpä niitä.

 

• Joskus taas sinut saatetaan tuomiota pariinkiin otteeseen, vieläpä niin, että et itse edes osannut arvatakaan syitä. Mikä yhdistää esimerkiksi Karl Kuhnia, Oskar Körneriä ja Klaus von Papea? Niin, kaikki kuolivat Hitlerin järjestämässä oluttupavallankaappauksessa. Tuolloin he olivat parin vuoden aikana vain rikollisia, jotka olivat kuolleet aiheuttamassaan konfliktissa. Hitlerin noustua valtaan he saivat kuitenkin marttyyrikohtelun. Heille rakennettiin kaksi Ehrentempelinä (Kunniatemppeli vapaasti suomennettuna) hautapaikoiksi ja kovaäänisistä suoritettiin aika ajoin nimenhuuto näiden sankarien puolesta. He olivat muuttuneet lyhyessä ajassa rikollisista marttyyreiksi. Toki kohtalo repii aina välillä ihmisolentoja outoihin suuntiin. Saksan hävitessä sodan näiden sankarien omaiset saivat kaksi vaihtoehtoa: joko ruumiit krematoidaan tai haudataan nimettöminä Müncheniin. Temppeleitäkään ei enää ole, ne nimittäin räjäytettiin vuonna 1947. Parin vuosikymmenen ajan nämä Weimarin tasavaltaan tyytymättömät miehet olivat välillä rikollisia ja välillä marttyyreitä, mutta viimeisen 65 vuoden ajan he ovat olleet natsirikollisia.

 

• Aikojen saatossa maa-alueita on myyty ja vaihdettu niin valtioiden kuin yksityistenkin henkilöiden välillä. Joskus vaihtokaupoista kuitenkin jää käteen sitä itseään (toki toisesta näkökulmasta katsottuna täyttä kultaa) ja kauppaa kirotaan vielä vuosisatojenkin päästä. Katsotaanpa vaikka Alaskaa. Venäjä myi alueen Yhdysvalloille vuonna 1867 ja kauppaa pidettiin varsinkin Yhdysvalloissa käsittämättömän huonona. Mitenkä jälkikäteen? Neuvostoliitto olisi varmasti pissinyt hunajaa maayhteydestä Pohjois-Amerikkaan (toki olettaen, ettei aluetta olisi vallattu Venäjän vallankumouksien pyörteissä) kylmän sodan aikana, eikä nykyinen Venäjä varmasti pistäisi pahitteeksi jos sillä olisi hallussaan tuon(kin) alueen luonnonvarat.

 

• Kiinan aina yhtä iloisella Maolla oli aikanaan tapoja, jotka ainakin suomalaisten silmiin vaikuttavat oudoilta. Mao ei esimerkiksi piitannut hampaiden harjauksesta, sillä ”tiikeritkään eivät harjaa hampaitaan”. Samoin hän ei varsinaisesti pitänyt peseytymisestä, mutta antoi palvelijoidensa pyyhkiä itseään kosteilla pyyhkeillä. Toki uintia hän harrasti mielellään ja pyrki nöyryyttämään poliittisia vastapelureita porskuttelemalla vedessä heitä paremmin. Tämä höpsöjä tapoja käyttänyt leppoisan näköinen kaveri oli kuitenkin sen verran stalinistinen, että jopa Uncle Joe jäi toiseksi. Kiinan ja Japanin välisen sodan aikana hän oli valmis uhraamaan kokonaisia armeijoita vain sen takia, että hän saisi paremman aseman Neuvostoliiton tukemassa kommunistisessa puolueessa. Toki tämä sellaisena aikana, jolloin edes kiinalaisten, saatikka kommunistien voitto, ei todellakaan ollut varma. Välillä käytiin kävelyllä Maon tyyliin ja päätettiin suorittaa Pitkä marssi. Suomalaisten suuhun tosin Pitkä farssi sopisi paremmin, lähes 90 000 alussa mukaan hypänneestä toverista loppuun selvisi noin 7 000. Mitäpä riskeistä, niitä Mao ei koskaan kaihtanut. Jopa kymmeniä miljoonia henkiä vaatinut Suuri harppaus lähti peliin kovin panoksin, mutta takkiin tuli silti. Toki stalinistiseen tapaan Mao suoritti aina silloin tällöin lähipiiriensä puhdistuksia ja terrorisoi kansaa.

 

• Ensimmäinen maailmansota ei mennyt Itävalta-Unkarilta erityisen hyvin. Tuloksena oli nöyryyttävä tappio, suuret tappiot ja monarkian hajoaminen. Tosin eipä tuon tarinan alkukappaleissakaan varsinaisesti luvattu kuuta taivaalta. Ensinnäkin Itävallassa ylipäällikkö von Hötzendorfin johdolla sotaa Venäjää vastaan pidettiin suorastaan idioottimaisena ja erittäin todennäköisenä jos sotaan Serbiaa vastaan lähdettäisiin. Oikein meni osittain; Venäjä lähti sotimaan monarkiaa vastaan, tosin se luhistui ensin. Toisekseen, Itävallan liikekannallepano oli järkyttävällä tasolla. Toki sota asettaa erityyppisiä rajoituksia, mutta harvoin kaikkia junia asetetaan kulkemaan sillä nopeudella, jonka heikoin juna kulkee huonoimmalla rataosuudella. Sanomattakin selvää, että joukkoja ei siirrelty nopeasti. Samoin vaunujen määrä tiputettiin puoleen rauhan ajasta, jolloin kuljetukset eivät ainakaan nopeutuneet. Päälle vielä ruoan tarjoilun erikoisista järjestelyistä johtunut tapa välillä pitää miehet päivä syömättä ja tarjota merkityt ruoat kerralla… Niin, takkiin tuli. Noh, toki rintamallakin tapahtui. Esimerkiksi upseerit pitivät keltaisia olkavöitä ja kirkkaita huotria (miekantuppi), jonka seurauksena neljänä ensimmäisenä kuukautena kaatui 3 168 upseeria (7 781 haavoittunutta) tarkka-ampujien luoteihin. Eipä siinä, Venäjä antoi kumman paljon anteeksi omilla töppäyksillään.

 

• Melko tarkalleen keskellä Venäjää sijaitsee Krasnojarskin aluepiiri. Alue ei kuitenkaan ole mikään aivan turha paikka, vaan omaa melko erikoisenkin historian. Alueelta löytyy muun muassa Severnaja Zemlja (Pohjoinen maa), joka on maailman viimeinen löydetty saaristo, löydetty niinkin myöhään kuin vuonna 1913 ja kartoitettu vasta 1933. Toki Krasnojarskissa oli myös Stalinin aikana vankileirejä ja myöhemmin alueelle on rakennettu useampiakin suljettuja kaupunkeja ydinasetuotannon mukaan. Tällä hetkellä toiminnassa pitäisi olla ainakin Zeleznogorsk (Krasnojarsk –26) ja Zelenogorsk (Krasnojarsk-45). Niin ja tosiaan. Kyseinen aluepiiri on 2 339 700 neliökilometriä, toisin sanoen lähes 2 000 000 neliökilometriä suurempi alue kuin Suomi. Väestöä on kuitenkin vain sellainen kolmisen miljoonaa, joten kuka puhuikaan Suomesta harvaanasuttuna maana? Helvetti, meillähän oli ollut ensimmäinen sotakin jo ennen tämän alueen lopullista kartoittamista, väestöntiheytemme on yli kymmenkertainen ja emme me nyt niin syrjässä kuitenkaan ole kuin tämä suljettujen kaupunkien ja vankileirien luvattu maa.

 

• Aina välillä sattuu ja tapahtuu, muuallakin kuin HIFK:n mainoslauseen mukaisesti Nordiksella. Vuonna 1942 brittiläiset sotaherrat päättivät aloittaa Operaatio vegetaarin (Operation Vegetarian) saksalaisten lyömiseksi. Tarkoituksena oli myrkyttää pellavansiemeniä pernarutolla ja syöttää nämä saksalaisten karjalle. Tällöin jopa miljoonia saksalaisia olisi kuollut pernaruttoon ja kuollut karja yhdistettynä pelkoon toisi vielä nälänhädänkin. Suunnitelmaa testattiin Gruinardin Saarella, mutta mitäpä vielä. Homma meni reisille, pernarutto pääsi ikään kuin karkuun ja saari oli 48 vuotta karanteenissa. Toki muuallakin osataan tai ainakin ”osataan”. Nykyisin Uzbekistaniin kuuluvan Kantubekin alueella oli 100-200 tonnia pernaruttobakteerin runtelemaa materiaa vuonna 2002 ennen puhdistusoperaatiota. Myös Jekatenburgissa (silloisessa Sverdlovskissa) sattui ja tapahtuo vuonna 1979. Huoltomiesten ja bioaselaboratorion henkilökunnan välillä tiedotus ei kuitenkaan pelannut ja tuuletinjärjestelmän kautta pernaruttoa pääsi leviämään ilmaan. Tuloksena noin satakuollutta ja huoltomiehelle kova muistutus siitä, että huoltokirjaankin voi kirjata asioita.

 

• Joskus aikoinaan oli sanonta, että suomileffassa täytyy näkyä tissit. Tässä blogissa niitä ei valitettavasti voida näyttää, mutta haittaako tuo. Nettimaailmassa nimittäin Pohjois-Korea on nykyään SE juttu. Niin, Pohjois-Korea, tuo valtioiden vesinokkaeläin. Maa on äärimmäisen köyhä, mutta silti sieltä löytyy muun muassa maailman korkein lipputanko, suurin futisstadion (jota käytetään välillä muun muassa teloituksiin)  ja ydinaseistusta. Ei huonosti maailman alistetuimmalta ja aivopestyimmältä kansalta. Asiaan kuuluu totta kai enemmän tai vähemmän amerikkalaista supersankaria muistuttava johtaja, Kim Jong Il. Tämä lyhyt ja lihava mies päätti siirtää lyhyet ihmiset pois pääkaupungista, tilaa kalliita alkoholijuomia huomattavilla summilla ja harrastaa elokuvia, tosin vain silloin kun ehtii. Hän nimittäin ei ole vain jumalainen hallitsija, vaan myös hallitsee säätä, tietää kaikesta kaiken, juoksee satasen äärimmäisen nopeasti ja golfatessakin ”holareita” tulee kuin liukuhihnalta. Välillä (kokoajan) kansalle pitää muistuttaa parista asiasta: johtaja on täydellinen ja Pohjois-Korea on paras maa, ongelmat vain johtuvat imperialistien juonista. Jos Orwell julkaisisi teoksen 1984 nyt, ei tuota kirjasta ostaisi kukaan. Me kun olemme jo lukeneet vastaavasta hommasta.

 

• Smog eli savusumu kuulostaa melko mukavalta asialta, mutta todellisuus on joskus vähän toista. Hiilivoimaloiden ollessa suosionsa huipulla varsinkin Lontoo sai oman osansa tästä ”teollisuuden lahjasta.” Vuonna 1952 sääolosuhteet olivat niin otollisia, että Lontooseen laskeutui niin kutsuttu Suuri smog (Great Smog) puoleksi viikoksi. Toki tuo savuinen sumu haittasi näkyvyyttä, mutta mitä pienistä. Se näkyvyys kun oli toissijaista siihen nähden, että parin seuraavan viikon aikana neljästä tuhannesta aina 12 000:n ihmiseen asti kuoli smogin seurauksena. Siinäpä todellinen hernerokkasumu.