Yleensä kesä on ollut kiekkodiggarin parasta aikaa. Joukkueet ovat yleensä hankkineet mielenkiintoisia pelaajia, edellisen kauden epäonnistujat on siirretty sivuun ja lähes jokainen uutinen on joko positiivinen tai ainakin odotettu. Kesällä Suomessa on noin 5-6 tulevaa mestaria, 10 suoran pudotuspelipaikan saavaa joukkuetta ja hyvin harvoin yhdenkään joukkueen fanit lähtevät kauteen tavoitteena olla vain toisiksi huonoin.

 

Tänä kesänä meininki ei ole ollut aivan yhtä juhlavaa. Viime kauden yksi pudotuspelien parhaimmista pelaajista lähti aivan yllättäen ison veden taakse. Kova menetys liigalle ja ennen kaikkea Jokereille. Samoin Sami Kapanen päätti ripustaa luistimensa naulaan, vaikka pelillisesti hän olisi vielä parin kauden ajan taistellut MM-kisapaikasta. Valinta ei tullut aivan puskista, mutta silti kovan pelimiehen lopettaminen harmittaa. Ässissäkin kiivasta keskustelua on käyty Kivenmäen ja muiden pistenikkarien lähdön takia.

 

Lähtijöiden lista on erittäin kova. Jori Lehterä oli viime kauden parhaista pelaajista ja ennen kaikkea häntä oli järkyttävän mukava seurata. Jonas Enlund naputti mukavat pisteet eikä Juha-Matti Aaltonenkaan mikään turisti ollut. Lee Sweatt oli yksi liigan parhaista puolustajista ja suorastaan dominoi pudotuspeleissä. Filppula jo mainittiinkin. Mikko Mäenpää pakkasi tavaransa ja siirtyy Ruotsiin. Atte Engren teki sopimuksen Nashvillen kanssa, mutta jatkanee liigassa vielä kauden ajan. Jos katsotaan viime kauden tilastoja, niin kato on hurja. Hyökkääjistä vain Rosa pelaa ensi kauden Suomessa, tosin hänkin aloittaa veroteknisistä syistä kautensa Sveitsissä. Molemmat puolustajat vaihtavat maata ja sarjaa. Maalivahti saattaa kadota.

 

Entä värväykset? Tätä kirjoittaessa pelkästään helsinkiläisissä joukkueissa on neljä yliopistopelaajaa Pohjois-Amerikasta. Toki näistä ainakin osa pakkaa varusteensa ennen kauden alkua, mutta tapaus kertoo karulla tavalla SM-liigan vetovoimasta. Samoin ECHL:stä on parikin kaveria saapunut Suomeen, osa jopa suorilla sopimuksilla. Toisin sanoen siis SM-liigajoukkueet ovat ottaneet isoja riskejä ja toivovat edes osan osoittautuvan vahvistuksiksi.

 

Paluumuuttajina Suomeen on sitten saapunut melko mielenkiintoisia pelaajia. Varmasti suurimman huomion osakseen saa Ville Peltonen, mutta myös Ossi Väänänen ja Jere Karalahti tulevat olemaan otsikoissa. Mikä näitä paluumuuttajia sitten yhdistää? Ikä ja ura. Peltonen pelaa viimeisiä kausiaan, eikä Karalahtikaan ole enää 2000-luvun alun vireessä. Huippupelaajia, mutta rehellisyyden nimissä he eivät enää ole parhaassa iässä. Väänäsellä pelivuosia olisi vielä jäljellä, mutta hänkin on kaukana siitä miehestä, joka joskus tahkosi NHL:ssä suuriakin minuutteja.

 

Sen sijaan NHL:ssä viime kaudella pyörinyt Mika Pyörälä valitsi Ruotsin ja 23 pistettä tehnyttä Bergenheimiä ollaan viemässä Venäjälle. Parhaassa iässä olevat NHL-tason pelaajat (tai sitä lähellä olevat) eivät valitse kotimaataan, vaan mieluummin suuntaavat naapurimaihin.

 

On karu fakta, että Suomi ja SM-liiga ei pysty kilpailemaan tähtipelaajista. Ruotsissa ja Venäjällä sarja on pelillisesti vähintäänkin samalla tasolla, mutta palkoissa on hurjiakin eroja. Sveitsissä tähtipelaajat saavat avokätisiä sopimuksia, eikä sarjan tasokaan ole niin huono kuin monet ajattelevat. Olisi suorastaan tyhmää kuvitella ulkomaalaisten huippujen valitsevan Suomen vain sen takia, että kyseessä on Suomi. Myöskään lehteröille ja aaltosille liigaa on vaikea markkinoida kiinnostavana sarjana jos kovemmasta Venäjän liigasta on tarjolla 2-5 kertainen korvaus. Harva pelaaja pelaa halvemmalla heikommassa sarjassa.

 

Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että ei SM-liiga ole vieläkään huono tai tylsä sarja. Kyllä Peltosesta ja Karalahdesta on vieläkin iloa maksaville katsojille, Granlundin näkemisestä maksaa mielellään irtolipun hinnan ja liigassa on vieläkin kovia pelaajia. Samoin joukkueiden väliset jännitteet elävät vaikka riveissä ei enää olisi aivan maailman kirkkaimpia tähtiä. Ei Ässien ja Lukon kohtaamiset muutu Kivenmäen lähdön takia turhiksi eikä Helsingin herruudesta pelattaessa vauhtia puutu Filppulan lähdön takia.

 

Ei muuta kuin pimeitä talvi-iltoja ja lämpimiä kiekkotunteita odotellen. Hellettäkin voi joskus olla liikaa!